Vuasi vaihtuu.

Niin se vaan meni taas yks vuasi. Ihan justhan me porukalla haukoteltiin yhreksästä asti, että eiks täsä jo sais mennä nukkumaan. Sitte 10 yli 12 todettiin, että nyt voi mennä. Kattotaan olisko tää vuarenvaihre vähä reippaampi. Ainaki siältä on Tankki-serkku muijineen tulosa saunomaan. Alkohoolia en kyl, tiätystä syystä, voi ottaa. Mut en mää sitä kaipaakka. Joku vois tähän ehkä sannoo, että "happamia, sano kettu pihlajanmarjoista", mut vakuutan, että vanhuus on tehny tehväväns ja se viina on lakannu jo kiinnostamasta. Lällällää jo valmiiks niille jotka on sunnuntaina rapulasa.

Koska uutena vuatena perinneruakaa on nakit ja perunasallaatti, ni muistutan että itte tekemällä saa perunasallaatista paljo parempaa. Olishan se kyl hianoo tehrä nakitki itte, mut siinä asiasa tairan pysyä uusavuttomana ja ostan ne valmiina. Kunhan ovat kunnon kuarinakkeja ni syähän niitä, ko ei vaan tavaks ota. Tosa on jonkunlainen ohje perunasallaatille:

Keitettyjä perunoita kuutioituna

Silputtua sipulia

Silputtua sualakurkkua

(Herneitä pakastimesta tai tölkistä)

Sualaa

Kuahukermaa

Vatkaa kerma löysäks ja sekota se sualattuihin muihin aineisiin.

Hyvvää uutta vuatta kaikille. Tehrään taas samat virheet ja ollaan oppimatta niistä mittään. Ei maar. Ollaas kaikki onnellisia siittä mitä meillä ens vuanaki on. :-)

On ilmoja pirelly.

Joulu se sitte meni menojans. Ennää on jäljellä kivat lahjat ja rippeet joulukuusesta. Mukula ja kissa on sitä kuusta järjestelmällisesti tuhonnu. Jos kissa ei hyäkkäile alempien oksien ja koristeitten kimppuun, ni mukula hakkee tualin ja kiskoo koristeita ylempää.

Monella muullaki on varmaan nyt ollu jännät paikat kovan tuulen takia. Me herättiin anoppilasa maanantai-aamuna ennen kahreksaa siihen ko sänkyt pomppas ja talo rytisi. Kaatu iso kuusi katon nurkalle. Jossain vaiheesa ko kävin kattomasa pihalla, huamasin että viälä huanompi tuuri oli ollu naapurinmummon mökillä. Se mummo on kyl onneks jo vanhainkorisa. Alla on kuva, mökin katolla 2 kuusta ja ulkorakennuksen päällä 3. Tuli kauhee huali että mites meijän talo voi, mettä ko on niin lähellä. Onneks täälä on ollu rauhallisempaa, mittään ei ollu kaatunu.

Sähköt sit tiätysti oli ollu koko päivän pois ko kotio päästiin. Ilta siinä sit viälä kärvisteltiin. Tännään oli taas 4 tuntia sähköt poikki. Eilen keittelin kiukaalla mukulan iltapuuron, tännään se sai syärä leipää ja muroja. Itelle keitin teeveten kynttilöitten päällä, hätä keinot keksii. Pönttöuuni on ihana, täälä oli eilen jo aika koleeta, äkkiä lämpes ko pisti pöntön ja kiukaan kuumiks. Oon haaveillu pihasaunasta, mut tälläi huamaa kyl sisäsaunan erut, kellarista saa äkkiä lämmintä yläkerroksiinki ko jättää ovet auki saunasta ja rappusista.

Teeveten keittoo. Ei siinä kauaa menny.

Mut se joulu, juu. Nyt voin näyttää jottain väkerryksiä mitä tein lahjaks ja sain lahjaks. Tossa alla on tommosia ylimääräsistä kankastilkuista tehtyjä rintakorukukkasia. Itte pirin kaks, muut annoin lahjoiks. Sopivat vaikka käsveskaan tai takkiin.

Hipille tein tikkurit kankaasta. Ittellekki leikkasin kankaat, mut en oo kerenny niitä viälä ompelemmaan, saati kutomaan muita osia. Se oli kiva kokeilu, vois usseemmatki tehrä. Kuvasa villalanka näyttää ouron väriseltä, tummanvihreetä sen pitäis ainaki olla.

Miäs teki mukulalle joululahjaks hianon muumitalon. Paljo se onki sillä jo leikkiny. Mun tarttis tehrä siihen verhot ikkunoihin ja petivaatteet sänkyihin, peittoo ja tyynyä mukula tännään jo kyseliki. Lissää huanekalujaki varmaan tarttis tehrä.

En ny viitti kaikkee luetella mitä sain, mut mukavan ekolokiset lahjat oli. Paljo kiärrätettyä ja sellasta joka tulee käytettyä varmasti. Pappa anto ihanasti leivinpaperia ja purkkaa, Kääkkä teetä ja karpalo- ja tervakastiketta, Mamma oli löytäny kaikkee mitä täälä kehtaa esitellä. Alla on ihana iso emalipytty ja peltitölkki made in USSR.

Nii ja keltaset Sarviksen munakupit. Keltasta mulla ei ookkaan ennen viälä ollu, vaan vihreetä, ruskeeta ja vähän punasta.

Anopille kannatti joskus mainita, että tykkään Jakobsenin konvehreista. Kuala valluu jo ko vaan vilkasenki tota jättirasiaa. Nam nam.

Hyvvää joulua!

Mun osalta suurimmat joulutouhut on hoirettu. Mamma ja Kääkkä touhuu keittiösä, itte oon vaan tehny kaikkee piäntä, niinku glökin keittoo ja joulutuukien laittoo. Tiätysti nyt mukulan peräsä täytyy välillä juasta, mut ei paljoo, se on kiltti mukula. Nyt päästän itteni joululomalle ja tällään vattani tonne sohvalle. Kivvaa ko on lupa laiskotella, tarttee hommautua paksuks tästä lähtien joka jouluks.

Hyvvää Joulua Kaikille!

Kaakkuja, juu.

Eilen leivotut kaakut näytti onnistunneen, tosin en tiiä miltä maistuvat. Maistan sit jouluna. Iltapalaks tein vohveleita. Rauta on parikytä vuatta vanha, miäs anto sen mulle joululahjaks viime vuanna, oli kaivanu sen anoppilan kaapista ko joskus semmosesta haaveilin. Olikohan se nyt toinen kerta ko sitä käytettiin joulun jälkeen, ymmärrän hyvin miten se on pysyny niin hyväsä kunnosa, jos ovat meinaan sitä yhtä ahkerasti anoppilasa käyttäneet. Mut juu, hyviä tuli, syätiin ensin sualasina ja jälkkäriks makkeina. Mukulaki söi usseemman, näytti maistuvan paremmin ko lätyt. Pualen päivää mulla oli esiliina päällä. Ko rupesin syämään, ni otin sen pois. Olisin pitäny päällä vaan, vetäsin sylliini vohvelin päältä kaikki sualaset mössöt.

2 viskikaakkua ja 3 karpalokaakkua. Ja äitienpäiväbegonian viiminen kukka.

Tännään käytiin kirppiksellä hankkimasa viimiset joululahjat ja poikettiin kukkakaupasa. Siältäki tuli yks lahja mukkaan, entinen pomo ko anto mukulalle ison paketin. Niin että nyt määkään en malta orottaa jouluaattoo, haluan heti tiätää mitä siinä paketisa on. Se olis sitte viälä se joulusiivous, sen jälkeen saa olla pershommeesa.

Joulua orotellesa.

Empä oo saanu aikaseks tännekkä kirjottaa melkein kahteen viikkoon. Mitä mää oon tehny? On kaikkee mitä olis ainaki pitäny tehrä. Tosa lojjuu viarassänkyllä varmaan kuus konneellista pyykkiä, tarttis laittaa ne kaappeihin. Tännään meinaan tehrä pari kuivakaakkua joulua varten, ehkä viskikaakkuja, kuullosti hyvältä semmonen ohje. Pualukkakaakkuki vois olla hyvä. Sitte alkuviikosta vois tehrä joulusiivon, miäs saa imureerata ja puristaa mattot. Jos mää sitte vattani kans saisin pyyhittyä pölyt, pestyä lattiat, vaihrettua petivaatteet ja jynssättyä vessat. Joulukuusenki vois jo vaikka tuara ajoisa sisälle. Vattasta tuli miäleen, että laitoin vähä aikaa sitte tonne konsteihin sairaalakassinpakkauslistan. Aika harva semmosta tarttee, mut jos joku joskus kumminki haluaa lukkee semmosiaki vinkkejä. Vatta on välillä tiällä, eniten tiskatesa. Onneks oon laiska tiskaamaan, ni ei haittaa. Mukula potkii vähemmän, taitaa alkaa olla jo ahrasta. Eipä erelleenkä oo mittään valittamista.

Glökiteltiin serkkuplikkojen kans. Vein mukanani Appiukon tekemästä omenamehusta tekemääni glökiä. Lisäsin siihen kanelia, neilikkaa, inkivääriä, vaniljaa ja katajanmarjoja, keitin hetken ja siivilöin seuraavana aamuna mausteet pois. Ei varmaan tartte ennää kaupan glökejä ostaa. Alla on kuva Tankin taiteilemista hianoista joulutortuista, luavuutta piisas.

Kirppikseltä löyty makkariin syränjouluverhot. Tosin aattelin, että kyllähän ne mennee vaikka kesälläki. Sitte löysin samalla omituisen malliseks leikellyn kankaankappaleen, kyl siittä varmaan jottain saa mukulalle ommeltua. Leppäkerttuja ja kilpikonnia, taitaa olla jottain saksalaista kankasta.

Katista ei mittään uutta. Viihtyy ulkona ja sisällä. Syä kaiken mitä annetaan ja riahuu ko leikitettään. Tosin erelleen se henkästyy kauheen noppeesti. Miäs leikittää sitä aina "punasella rotalla" eli semmosella laaserilla. Jossain vaiheesa täytyy aina lopettaa leikki kesken, ettei se vaan saa syränkohtausta tai mittään. Läähättää raukka ko koira.

Lunta, muavia ja emalia.

Tuli sitte lopultaki sitä lunta. Saas nährä kuin kauan pyssyy. Tehtiin eilen lumiukko, semmonen miniversio. Mukula on ihan innoissans lumesta, tottakai. Heti on paljo valosamman olosta, mut silti muistutan kaikkia heijastimen käytöstä. Mikä ihmeen muativillitys sitä teineillä oikeen on? Ei heijastimia yhrelläkä! Reppiiks ne pyäristänski heijastimet pois, vai valmistettaanks nykyään niin surkeita pyäriä, ettei niihin laiteta ees kissansilmää taakse? Melkein ajoin hämäräsä mettätiällä jonkun koltiaisen yli, ei minkäänlaisia heijastimia jätkäsä eikä pyäräsä, saati sitte valloo. Jos lunta ei olis ollu, ni sen mustat vaatteet olis tehny siittä täysin näkymättömän. Hullu, olis pitäny pysäyttää ja pittää sille saarna. Joku kerta viälä pysäytän, tai ees huudan ikkunasta että "heijastin!", monta kertaa on tehny miäli. Edellisellä kerralla ei kyl kyse ollu teineistä, 3 yli kuuskymppistä hyäkkäs suaraan auton etteen pimmeestä. Eli ei syytetä pelkästään teinejä.

Itsenäisyyspäiväki sit oli. Meillä ko ei toi telkkari näy, ni olis pitäny kattoo linnan juhlat areenasta vasta seuraavana päivänä. Viime vuanna tein sillai ja siinä oli hohto pois koko hommasta. Hassua että semmostaki pittää kytätä, toiset jonottaa ja kättelee. No juu, tänä vuanna menin Kääkälle ja Paapoolle töllöttämmään. Oliki kaikkien aikojen parhaat linnan juhlat. Napsittiin herkkuja ja mukula oli kotona miähen kans, kettään ei häirinny (ellei saunasta kesken kaiken tullutta Paapoota lasketa). Puitten takkaa näky vähä Tampereen kaupunkin ilotulitustaki.

Mamma toi mulle viälä jottain tavaroita siältä mun kummitätin anoppilasta. Maininnan arvonen on tommonen muavikupu. Viälä en tiiä onks se käytännöllinen, vai viäkö vaan kaapisa tillaa, mut mää tykkään siittä. Siinä lukkee LM Pori, asiaa ko tutkein ni totesin että sama firma on tehny meijän lajitteluroskikset. Tosin vuasikymmeniä myähemmin.

Kirppikseltä löyty emalikattila hintaan 1,75e. Eli ei ollu hinnalla pilattu. Toi ruusukuvio ei oo ikinä oikeen ollu mun suasikki, mut ko halvalla sai ni ostin. Ja kylhän se ihan hyvin soppii noitten punasten pyttyjen seuraks. Ja mitä enemmän mää noita ruusuja kattelen, ni sitä enemmän ne alkaa miällyttää silmää.

Joulunavaus.

Kai se on sitte annettava peräks ja lährettävä mukkaan siihen joulutouhuun. Siis ei saa käsittää väärin, määhän tykkään joulusta, kauheesti jopa. Mut välillä ärsyttää ko sitä touhotettaan jo ihan liian aikasin, kerkee kyllästymmään. Yleens oon laittanu siinä joulukuun alun tianoilla johonki yhren kynttelikön ja sitte päivää, paria ennen jouluaattoo jonkun joulutuukin pöyrälle. Tiätysti on sitte jouluherkkujen ja -korttien tekkoo, ehkä joku kukka-asetelman väsäys siinä aikasemmin. Onhan siinä joulusa puuhaa, juu. Mut tänä vuanna, liäkö pesärakennusviätillä jottain tekemistä asian kans, mää oon jo varmaan kuukauren orottanu ja suunnitellu sitä joulua. Huvimajjaan laitoin valot jo monta viikkoo sitte, ulkona on kyl niin synkkää, että ne tuli ihan tarpeeseen (ans tulla sitä lunta sitte). Muitten jouluvalojen kans päätin sinnitellä joulukuuhun saakka. Niimpä sitte eilen laitoin niitä sinne tänne. Jos sitä joulutuukien ja verhojen kans maltan vaikka pualeenkuuhun asti.

Kynttelikön valo keskellä yätä, ko kaikki muut valot on pois päältä, on se mistä mulle tullee semmonen joulun tuntu. Se on kivvaa kohnata yällä jääkaapilla kynttelikön valosa.

Mun ihana retliini lasitoopi.

Tälläi joulun alla lehret pursuaa "oppaita" miten selvitä joulusta. Mullaki on tosa pöyrällä joku turha läpyskä jossa jo kannesa lukkee, että "nauti joulusta ilman stressiä". Miäs ei oo mikkään kauhee jouluihminen. Tai no mites sitä oliska, ei niillä oo ollu kotona kuustaka varmaan 25 vuateen. Se ei ymmärrä mun touhotustani. Mut en mää siittä joulusta stressiä tee (vaikka monesti on käyny ilmi, että miäs niin luuleeki). Mun miälestä on hauskaa väsätä kortteja ja miättiä, että mimmosias kuivakaakkuja sitä tänä vuanna vääntäis (ja tiätysti vääntää ne kans). Ja jos mää kirroon ko poltan pellillisen pippareita, ni mitä väliä, ei se harmita ko minuutin. Lehresä lukkee, että esimerkiks laatikot voi ostaa kaupasta. Mut eipäs voikkaan jos on tottunu ittetehtyihin piänestä pitäen. Tuunaamalla ne ehkä kelpaa. Jos meinaan sotkee joukkoon vähä kermaa ja lykkää uurestaans uuniin. Se on semmosta se tottumus, miäs tyytyis kaupan laatikoihin varmaan ihan tosta vaan. Joululahjat on varmaan ainoo josta vois saara stressiä aikaseks. Niin kauheen kivvaa olis antaa paljo lahjoja, mut en tosiaan halua ostaa kaupasta mittään uutta roinaa kenellekkään. Kaiken tarttis nykyään mun mittapuulla olla joko ittetehtyä, kiärrätettyä tai sitte semmosta minkä voi syärä tai muuten käyttää. En mää halua antaa kenellekkä upouutta tavaraa joka ehkä ei ookka miäleen ja päätyy käyttämättömänä kaapinperälle. Tästä nyt sitte tuliki miäleen, että tarttee varmaan alkaa miättimään niitä lahjoja. Ettei sitte jää viimetinkaan ja tuu sitä stressiä.

Ilmasta tavaraa.

Käytiin sunnuntaina mun kummeilla. Kummisetän vanhempien talloo oli tyhjennetty, määki sain kattella ittelleni siältä tavaraa. Alkuperäsesä pakkauksesa on viis Toikan Flora -jälkiruakakulhoo, yks on varmaan hajonnu joskus. Tarttee kattella kirppiksiltä, eiköhän jostain löyry korvaava tilalle. Sit sain puristelasia: kermanekan, pitkulaisen kulhon ja sinertävän piänen kulhon. Piäni kakkuvuaka on mun aarre ja piäni kannellinen emalipyttyki teki mut hyvin onnelliseks. Ruusukuvioisen lasilautasen otin, ko se soppii mun punakuviollisiin jälkiruakakuppeihin.

Sit tosa seuraavasa kuvasa on viälä ihana vanha puinen laatikko, joku ihmeellinen puuhun kaiverrettu koriste (takana vuasiluku 1966) ja herttanen astiapyyhe. Lisäks on viälä iso kasa tuukeja, en viittiny kuvata.

Reissun aikana miäs oli laittanu eteisen kattoon "uuren" lampun. Toi on se jonka joskus löysin kirppikseltä, oli valkonen ja naarmuilla. Maalasin sen spraymaalilla oranssiks. Nyt siittä tullee mukavan lämmin valo.

Mukava päivä.

Tämmäsinä päivinä sitä ajattellee, että vois tehrä vaikka 20 mukulaa. Tosin alkaa jo ikä olemaan esteenä. Olis pitäny semmosella tavotteella alottaa jo 15 vuatta sitte. Mukula on ollu tän päivää ko enkeli (yleens en tykkää tosta sanonnasta, kuullostaa kualleelta, mut nyt en voi muuten kuvailla), niin kiltisti se on ollu. Tosin ulos mennesä se varmaan kuuli väärin ko puhuin tikkureista, se alko jankuttammaan että haluaa tikkarin. Lopulta piti jo tiuskasta, että ei oo tikkareita, ei vähemmästä uskonu. Se on ruvennu sanomaan ruuan jälkeen "kiitoksia", mistä liä oppinu. Ennen se sano aina piänellä ihanalla äänelläns vaan "kiitos" ko lähti pöyrästä. Mää en tajua miten se on oppinu niin hyvätapaseks, mulla ittellä ei ainaka oo mittään pöytätapoja (eli miäheltä sit varmaan). Kaupasa se kiltisti keräs pikkukärryihin kaiken mitä tarttiki, ei mittään ylimäärästä. Ja miähelle ko piti ostaa juustoo, ni se otti tiskistä just oikeeta lajia, itte kattelin ihan väärästä paikasta. Sit se lato kassalla kaikki hihnalle. Kohta sen voi jo päästää omin päin kauppaan (tai ehkä ootan viälä jokusen vuaren, se ko on vasta 2,5v). Äsken ko sitä rupesin nukuttammaan, se kävi käskemäti pissalla, kerto haluamans iltasatukirjan ja kirjan jälkeen totes että nyt ruvetaan nukkumaan. Eikä siinä montaa minuuttia kestänykkä ko se siälä sänkysä jo tuhisi unesa.

Siinä nukuttaesa samalla miätein, että koska tää "paksuna olemisen nautinto" alkaa vähenemmään. Tuntuu että siittä asti ko toi alko tuala vattasa mylläämään, ni koko ajan muutokset saa mut vaan onnellisemmaks. Se on ny täsä viikon sisällä ruvennu tunkemaan koipee läpi vattanahasta. Jos se tarpeeks kauan sitä pittää samasa paikasa, ni alkaa tuntumaan jo siltä niinku siinä olis mustelma, mut mun miälestä seki on vaan kivvaa. Se on ihan mahtavaa ko tuntee jonkun jäsenen vattan läpi ja sit ko siihen sormella tökkää, ni se liikuttaa sitä johonki suuntaan. Halvat on mulla huvit. Aamusin ko herrään, on pakko loikoilla ainaki varttin verran ja leikkiä sen tyypin kans.

Tisseille edullinen kuvakulma,
mut vattaa kyl kuvasin.

Muutenki täsä on ollu mukava päivä. Tankki tuli meille sopivasti syämään ja tein pakastimmeen munariisipasteijoita rahkavoitaikinasta. Miäs pisti konneesta pyykit narulle ja olin melkein tyytyväinen siihen miten se ne oli ripustanu (oon siinä vähä liian tarkka). Pitäisköhän lisätä tonne alkuun varotus liiallisen imelästä onnesta. Äh, en viitti. Voin sitte ittekki huanompana päivänä lukkee tän postauksen ja oksentaa.

Nukkumisesta ja muumeista.

Nukkuminen on kummallista. Aattelin joskus, että oon muka hyvä nukkumaan. Ja höpsis, mää vaan tykkään nukkumisesta, silti en oo hyvä siinä. Hervannasaki asuesa kuulin joka rapsauksen naapureista, ja nukahtaminen ja nukkuminen oli vaikeeta. Kai se ton mukulan tulon jälkeen on menny viälä pahemmaks. Mut se on vaan hyvä (, kai). Ko mukula on potkinu peiton pois ja ähisee kylmästä heräämäisilläns, ni herrään heittämään sille peiton takasin. Eipähän tartte nukuttaa sitä keskellä yätä, ko se kerran ei kerkee herätä. Viime yänä en saanu uurestaans unta, just semmosen peittelyn jälkeen. Miähen nokka vihelsi ko se henkitti. Ja peittoki oli kummasti liian kappeen tuntunen. Ja tyyny muhkurainen. Sitte kumminki aamulla ko miähen kello soitti, en heränny. Se kuulemma torkutti niin kauan ko laite suastu torkuttammaan. Yleens herrään ensimmäisestä piippauksesta tökkimään miästä, että sammuta ny se vehje. On se vaan kiva tiätää, että mää ossaan välillä nukkua sikkeestikki.

Pari vuatta vanha kuva, nukutaan mukulan kans. (Näytän kamalalta.)

Mukula tuala kattoo muumileffaa (saan kirjottaa rauhasa). Muumi ja vaarallinen juhannus. Tykkään siittä paljo enemmän ko siittä 90-luvun Japanisa piirretystä sarjasta. Nyt ko oon lukenu niitä Tove Janssonin kirjoja, ni meni maku koko piirrettyyn. Typerää riahumista ja huutamista. Ei ne muumit niisä kirjoisa toisillens tiuski. Muistelen aina sitä muumia jota näytettiin pikkukakkosesa 80-luvun puolivälisä (tai niillä main). Siinä oli alkumusiikkina Griegin Aamutunnelma. Ussein oon kyselly ihmisiltä, että muistaaks joku sen. Tähän mennesä yks ainoo on sanonu muistavans.

Kirppistelyä, osa 1352.

Ompa ollu mukava viikko. Alkuviikosta oli mm. renkaanvaihtajaiset, jollon mukula pääsi leikkimään ihan oikeen tytön kans ja myähemmin viikolla käytiin kattomasa koiranpentua. Samalla mää sain puhua naistenjuttuja. Ja sitä lajia riitti sitte viikonloppunaki. Hippi tuli itäsuamesta, oli meillä pari yätä, lähti nyt sunnuntaina. Lauantaina kävin kädentaitomessuilla ja illalla saunottiin neljän henken voimin, ko tuli viälä lissää naisviaraita.

Tännään käytiin kolmella kirpputorilla. Kummasti neki on nykyään sunnuntaisin auki. Olo oli ko ennenvanhaan, sillai ko sillon ennen ku hippi muutti sinne kauaks. Sen kans on kiva kirppistellä. Jos suunnittellee kauan että tarttis mennä kirppikselle, ni ei löyrä mittään. Sit ko lähtee tollai yhtäkkiä suunnittelemati, ni löytää vaikka mitä. Tosa alla on kuva jossa on isommalle ja piänemmälle vaatetta. Harmi ko toi sydänhaalari ei löytyny aikasemmin, on sopiva mukulalle mut vähä ohut. No, kyl se viälä kauppareissuilla sillä tarkenee. Potkuhousut on 60 senttiset.

Sitte löyty liian isoja housuja. Mut äkkiäkös neki jo soppii. Suomen trikoon veluuripökät ja kolmet suamalaiset vanhat sukkahousut.

Iso kasa Hetikettejä, pitkä liina ja joku piänempi samasta kankaasta, Sarviksen punanen kynttilänjalka ja taustalla verho. Niitä verhoja on 2 kpl, pituus sopiva syämähuaneeseen, johon ne sitte laitoinki. Tyytyväinen en kyl oo, niitten keltasten jälkeen noi näyttää kauheen synkiltä ja tunkkasilta. Mut olkoot ny hetken siinä.

Oli niin söpö apina 50 sentillä myynnisä, että oli pakko ostaa. Laitoin sen roikkumaan mukulan huaneen katosta. Mukula tykkäs, tiätysti.

Hippi oli kyllästyny tommoseen hammeeseen ja toi sen mulle. Ihastuin ikihyviks. Olkoon siinä sit samalla kuva vattasta.

Tossa kuva verhoista syämähuaneesa. Mukulaki pääsi kuvvaan. Tosin siittä ei saa selvää. Tyynyn viäresä on mukulan rakkain esine, Unikissa. Se sai sen viime jouluna Kääkältä, se on ihana. Tosin olis jo pesun tarpeesa.

Viikonloppu"loma".

Miäs lähti taas mukulan kans mummolaan viikonloppuna. Olipa mukavaa. Perjantaina lämmitin ittelleni saunan, lauantaina tuli vahinkosa käytyä kirppikselläki. Ompelin vähä ja siivosin vessan kaapit (olipa kertyny roskaa ja turhaa tilpehööriä). Laitoin jopa kasvonaamion, aattelin oikeen hualehtia ittestäni, mut ei siittä mun miälestä kyl tapahtunu muuta muutosta ko että naama oli punanen lopun iltaa.

Kirppikseltä löyty ihana leivinliina, yhren mukillisen vetävä teekannu,

retrohkon värisiä muavikoreja, vauvan tummanruskee villapaita (vaihroin siihen napit), pellavalta tuntuva tuuki kivoilla kuvioilla ja äitiyspakkauksen peittoon sopiva raikkaan vihree pussilakana (mihinkähän se raikkaus hävis tosa kuvasa).

Ostin kans liilat muavikorvikset, maksovatki euron. Maalasin ne spraymaalilla oransseiks. Saas nährä millai maali pyssyy.

Kattelin leffan siinä lauantai-iltana, kaivoin Narnian jostain kaapinperältä paremman puutteesa. Päivällä kävin kyl Filmtownissa, kysyin että kuuluuks se leffa aina palauttaa jo seuraavana päivänä. Se myyjä sano että sunnuntaina 8 mennessä illalla. Totesin etten ruppee siälä yhtämittaa ramppaamaan ja lährin vuakraamati. Tullee kohta leffalle kaksinkertanen hinta ko pensaki maksaa. Mut ko siihen leffaan ei tarttenu niin kauheesti keskittyä, sen ko on jo pari kertaa nähny, ni sain askarreltua samalla. Käytin vanhoja kuminauhanpätkiä ja viälä vanhempia nappeja. Tuli hyviä hiuspampuloita.

Nyt ei ollu semmosta ompeluvimmaa ko olis voinu/saanu olla. Ompelin jottain käsipyyhkeitä, keittiöön uuret verhot

ja tuunasin talvee varten vanhan tummanruskeen tekoturkin. Luulis että siihen mahtuis vatta viälä tammikuusaki. Sitä en sitte kyl tiiä että onks se tarpeeks lämmin. Otin helmasta pois reilun 15 cm ja tein siittä kiilat sivusaumoihin. Jälkeenpäin aatellen olis varmaan kannattanu jättää ettee jottain senttejä pitemmäks ko takkaa, en meinaan tiiä miltä mahtaa näyttää sit ison vattan kans. Otin taskuista läpät pois, ne ko tuntu aina sojottavan sivulle niin rumasti. Napeiks vaihroin vanhat nahkanapit. Tairan viälä kuttoo villalankasta siihen resorit hihoihin, eipä sit ainaka ranteita palele.

Katti on ihan mahroton. Täytyy olla kauheen tarkkana ettei mittään lankanpätkiä tipu lattialle. Se meinaan syä kaikki. Tosa joskus oli semmonen 40 cm ompelulankaa puronnu ja katti löysi sen. Huamasin ko se mussutti sitä, menin ottamaan sen pois siltä ja totta kai se lähti karkuun. Porstoosa ko sain sen kiinni, ni lanka oli jo hävinny. Väänsin suun auki ja näin kiälen takaosasa toisen pään. Yks nialasu ni sinne olis menny. Kiskoin sen ulos siältä sisuksista, haiseva limanen lanka, yäk. Mahtaisko semmonen sullaa mahasa, tekokuitua kummiski. Lauantaina se maiskutti sillai että kuulin sen viäreiseen huaneeseen. Se söi mun lempihuivia, taas oli jo kulmasta 15 cm menny kurkusta alas, senki kiskoin limasena ja reijille purtuna ulos. Jos olisin antanu jatkaa rauhasa, ni olisko se niälly koko huivin? Hiton tuholainen. Kukkapurkeisaki se on tainnu käyrä mylläämäsä, ei siittä kai mukulaaka voi syyttää että on multaa kukkapöytä täynnä. Eikä sillä oo mittään hajua muitten huamioon ottamisesa. Mukulaa ko nukuttaa ni se tullee raappimaan oven taakse. Ja aamuyästä sen täyty roplata ja repiä patjaa sänkyn alla just mun tyynyn alapualella. Mut ei saa käsittää väärin, pois sitä en antais, enkä varmaan sen tapojaka muuttais. Niin kauan oon haaveillu kissasta, että siltä siätää mitä vaan. 13 kissatonta vuatta, kerrostalloon en semmosta meinaan halunnu ottaa.

Siältä se ryäkäle taas pöyhös, meijän sänkystä.