lauantai 4. helmikuuta 2012

Tikusta asiaa.


Turha varmaan mainita, että on ollu kylmät kelit. Kävin tännään ulkona pitkästä aikaa (miäs on viime aikoina ulkoiluttanu mukulan), tarkenin just ja just ko laitoin kaks toppatakkia päällekkäin. Mukula ei ollu moksiskaan pakkasesta, lasketteli innoissans pää erellä jääliukumäestäns. Tairan tästä lähtien ruveta puhumaan noista mukuloista nimen alkukirjaimella, hankalaa puhua mukulasta ko niitä on kaks. Eli isompi on äS ja piänempi Koo. Sanakirjasta voi tarkistaa jos ei muista, että kumpi on kumpi.

Käytän imetystyynynä vanhaa lituskaista tyynyä, tykästyin siihen sillon ko imetin tota ensimmäistä mukulaa. Eiku äSsää. Orotusaikana olin kyl tehny kunnon imetystyynynki, mut ko sillon aluks oli hirveet helteet ni oltiin kumpiki ihan hiesä sen stryroksipalloilla täytetyn hautomon kans. Piäneen tyynyyn totuin ja sitä käytän nytki. Päällystin sen joskus pallokankaalla, nyt ompelin siihen kylkeen kiinni pussin johon saa kaikkee tarpeellista jota  muuten saa ettiä ympäri taloo. Koolla näyttäis olevan kurjasti sammaa mahavaivaa ko äSsälläki oli, pussisa on siis Cuplaton-pullo. Kankasnenäliinoja siälä on kans, leuka vuataa ja jos ei oo rättiä ni on vaatteet märkänä. Samalla ko ompelin sen pussin siihen tyynyyn, ni sain inspiraation tehrä äSsälle pipitatin eli kärpässiänen, se tykkää siänistä. Olis pitäny piirtää muistiin kaavat, mut jos noita haluaa lissää ni eipähän tuu ihan samanlaisia.


Kettään tuskin kiinnostaa meijän vaipanvaihtopöytä, mut höpötämpä nyt sit kumminki siittäki oikeen kuvan kans. Oli pakko laittaa pöyrän taakse tommonen levy, katti hyppi muuten pöyrälle. Päällystin sen levyn punasella kankaalla ettei olis niin rujon näkönen. Nätempiäki kankaita olis löytyny, mut ko en viittiny ruveta leikkaamaan niitä piänemmiks, tota oli valmiiks sopivan kokonen pala. Keltaseen ämpäriin laitetaan likaset vaipat, ja ko se on tupaten täynnä ni kumoon ne pesukonneeseen. Piäni harmaa ämpäri oli pari vuatta sitten samasa hommasa, mut nyt siihen ei mahru kahren kakaran vaipat. Sinne laitetaan siis vaan roskiin menevät jutut, esim kakkaset kuivaliinat. Saas nährä kuin kauan toi hoitoalusta kestää hyvänä. Mun miälestä sen vedenpitävyyrelle on tapahtunu jottain jo ensimmäisen mukulan aikana, oliskohan siittä pinta kulunu.


Koolla on ottalla hiano pyärylä. Tosin se tullee varmaan myähemmin kirroomaan sitä ko ei saa ottatukkaa ojennukseen. Kuvasa ei taira näyttää niin mustalta toi tukka ko se oikeesti on. Mulla tais olla piänenä saman värinen, vaikka blondi oonki. ÄSsällä oli hivenen vaaleempi ja muutenki eri laatua. Sillä on mun väri mut isäns laatu, jos Koo sais vaikka isäns värin ja mun laadun. Sen näkkee sit.


Viälä ei olla jouruttu tuntikausia iltasin kanniskelemaan vauvaa, sillai ko 2,5 vuatta sitten kävi. Tarttee toivoo, että nyt päästäis vähemmällä. Vähän toi Koo välillä kiljuu ko mahasa pulputtaa, mut nytki se vaan tyynesti kattelee ympärilleens tosa sitterisä (joka on makuuasennosa, niin ko noin piänellä kuuluuki) vaikka on ilta. Välillä kiljahtaa ja piarasee, toivottavasti ei pahemmaks meekkään. Mittään muuta täälä ei sitte tapahrukkaan. Kerran oon käyny kolmestaan kaupasa mukuloitten kans ja tännään käytiin Kodin Ykkösessä koko perheen kans. Muuten ollaan kökitty neljän seinän sisällä. Hohhoijaa.

Pistin muuten konsteihin uuren konstin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti