perjantai 25. toukokuuta 2012

Nyt on kukkasia.


Nyt on sitte puutarha kesäkunnosa. Käytiin Tankin kans keskiviikkona kesäkukkakaupoilla. Ostelin irtokukkia ja väsäsin niistä amppeleita sun muuta. Kaiteella oleva parvekelaatikko näyttää siltä niin ko se olis menosa naimisiin, mut ehkä tohon valkoseen silmä sit tottuu. Mut pakko kyl sannoo ettei toi valkonen mun väri oo, mitenköhän mää tohon tommoset valkkasinki...?

 
Miäs teki mulle kukkatolpan, joka ratkasi kolme ongelmaa. Lehtikompostista(!) löyty painekyllästettyjä lauran pätkiä ja se joku karmee sininen putki törrötti pihalla. Nyt on laurat saatu hyätykäyttöön, putki piiloon ja mää sain kukkasen mukavasti näkösälle tolpannokkaan.


Yhret kukkaset pistin puhkiruastuneeseen siniseen emaliämpäriin. Tosa kuvasa näkkyy kans aita jonka miäs väsäs ko mää pelkään että mukulat puttoo muuten tonne alas kivetykselle. Mallia otettiin maakellarin katolla olevasta airasta. Maalata viälä pittää.


Maakellarin ovenpiäleen laitoin kans yhren amppelin.


Ja äSsän kans ollaan askarreltu yrttipulloja. Mää ko oon laiska kesken ruuanlaiton juaksemaan mihinkä kasvimaille, ni toin kasvimaan rappusille. Juatiin äSsän kans vissyä, leikeltiin ja maalattiin pullot ja istutettiin niihin yrttejä. Krassejaki pistin näönvuaks. Vihreisä pulloisa on basilikaa, oransseisa sitruunamelissaa (miksköhän? joka vuasi ovat jääneet syämäti...),  punasesa orekaanoo ja sinisesä ruahosipulia.


Tulppaanit tuli kiltisti kevväällä esille ja nyt kukat jo melkein vetelee viimesiäns. Mää haluaisin unikkoo tohon niitten kaveriks, kukkisivat sit myähemmin kesällä. Olkikukkaa mun piti tännään kylvää, ko kerran on uurenkuun aikaki, mut jäi huamiselle.


Ja lissää keskeneräsiä miähen väkerryksiä. Paskakaivon kannen päälle rakennettu minikasvihuane. Oi ku se on kiva. Pelakuut on siälä ollu jo melkein lumien sulamisesta asti. Kohta päästän pelakuut ulos ja laitan tilalle tomaatteja.


2 kommenttia:

  1. Ai ko siul on metka ja ilonen blogi, nii täyn elämää jottahaa, ja mukavii juttuloit. Kuvatkii on miun mieleisii.
    Ja se jot sie kirjuttelet omal murteellas on kyl mainio asii, kassohaa ko mie nii tykkää murtehist ja ain piän ääntä niijen säilymisen puolest. Meil ko täs omas kotimaas on nii monta ja komiaa muretta, ne pittää pittää hengis vaik väkisi.
    Tänne mie tuun toistekkii

    Mukavaa kessää siul. toivotelloo Koso-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos! Murteet on rikkaus, sanotaan. Siittä on jo yli 10 vuatta ko oon muuttanu pois Loimaalta, viälä ei oo murre hävinny. Ja oon mää vähä pitäny hualtaki ettei vaan häviäkkä. Mukavaa kessää sullekki ja tervetulloo uurestaans. Tartteeki käyrä kattomasa toi sunki blogis. :-)

      Poista