Vanhoja koruja.

Nyt ko Miäs lähti äSsän kans yäks mummolaan, mää oon voinu tehrä täälä kaikkee minkä olis voinu korvata hyäryllisemmillä jutuilla. Mää esimerkiks päätin kattella pitkästä aikaa mun koruja. Mää tykkäisin käyttää rintakoruja, mut ko pittää pittää tota mukulaa vähän väliä sylisä, ni se ei oo kauheen mukava koru tällä hetkellä. Tarttee vaan pitäytyä korviksisa. Ja nenäkorusa.

Alla on niitä mun rintakoruja. Alhaalla vasemmalla olevat kaks on jottain rihkamaa, vanhaa rihkamaa sentäs. Muut on hoppeeta 60- ja 70-luvuilta. Toi pitkä tuala oikeella on mun suasikki. Ja toi ylempi filigraani. Ja toi sininen emaloitu. Oikeestaans ne kaikki on mun suasikkeja.

Kolme kultasormusta: vasemmalla mamman vanha hematiittisormus, alimmasa luulisin olevan karneoli ja viimisesä ametisti, niisä on leimat vuasilta -40, -31 ja -59. Jorma Laineen pronssisormus on 60-luvulta, voi ku mää tykkään siittä!

Sit rannerenkaita. Alimmainen on kultaa, leiman mukkaan vuodelta -60. Paksusa ei oo leimoja, mut kaiverrus on tehty -64, näyttäs olevan hopeoitu. Muut kaks on hoppeta; ohut -34 ja ylimmäinen takaa auki oleva -56.

Siniset muaviset nappikorvikset on 50-luvulta ja pyäreet joissa mustaa emalia keskellä 60-70-luvulta, materiaalia en tiiä mitä liävät. Molemmat ruuvattavat roikkuvat rihkamakorvikset oon löytäny autiotalosta, vanhat kuitenki taatusti.

Noi kaulakorut ja rannekorun oon saanu Anopilta. Niistä ei löyry vuasileimoja, mut muistelen ylimmän ja alimman olleen 60-luvulta. Keskimmäinen tosi pitkä ketju on Miähen isomummon kaulasa sen hääkuvasa joka on otettu 20-luvulla, en tiiä mitä materiaalia se on, siittä on kultaus kulunu pois, mut tykkäänki siittä enemmän tollai.

Tää ei oo koru, mut se on mun retroaarre. Se on 70-luvun pualenvälin verettävä rannekello, täytyy seki nyt huamioira.

Ja kevennyksenä ihania venäläisiä rintanappeja.