perjantai 26. lokakuuta 2012

Puhheesta.



Puhuin tosa eilen jonkun miähen kans touhutunnilla murteista ja niiren säilyttämisestä. Mää oon muuttanu Loimaalta pois jo ykstoista vuatta sitte ja oon parhaani mukkaan yrittäny säilyttää murteen. Tiätysti sen takia ko murteet on rikkaus, sillai meinaan on sanottu. Sitä on niin sokkee omalle puhheellens, en tiiä kuin paljo sitä on tarttunu matkanvarrella "vääriä" sanoja joukkoon. Miäheltä on saattanu jottain sanoja tulla, vaikka loimaanmurretta seki puhhuu. Sillä on vaan aika paljo sanoja Koskelta ja Kotkastaki.

Ei niisä murteisa aina oo vaan hyviä pualia. Oon miättiny, että mahretaanks mukuloita sit koulusa kiusata ko ne kailottaa välitunnilla että "Tullee lunta!" tai vastaa tunnilla vaikka että "Aurinkosa voi käret pallaa.". Jos kiusataan, ni sitte kyl keksitään kiusaamisen aihetta ihan mistä vaan, mut erilaisesta puhetavasta saa helposti sitä aihetta. Sitäki oon miättiny, että mahtoks mun uus kaveruus yhren saksalaisen muijan kans kaatua siihen, ettei se tajunnu mun puhheesta höykäsen pöläystä. Jos mää sanon, että "Tekis miäli kuttoo pippoo, mukko ei kerkee. Tarttee hoitaa noi mukulat enste.", ni mitä semmonen huanosti suamee ymmärtävä siittä sitte tajuaa. Enkä mää kertakaikkiaan pysty puhumaan kirjakiältä.

Kuva on jostain netistä...

6 kommenttia:

  1. Toivottavasti murteet säilyvä! Sehän on rikkaus ♥

    VastaaPoista
  2. Ei se ennää varmaan mihinkä hävvii, ko on näinki kauan säilyny. Toivon mää. :-)

    VastaaPoista
  3. Musta on ihanan kotosaa, kun sää puhut murteella. Sitten mää olen tuota kiusaamisasiaa oikein hetken aikaa pohtinut. Sää olet ihan oikeessa, että muksut keksii sen aiheen ihan mistä vaan. Pohdein, että olenko mää ihan kauhea, jos mää sanon lasten haistavan heikkouden. Lauma vaan valitsee kohteekseen sellaisen mistä ne aavistaa löytyvän tietynlaisen sopivan "kiusauspersoonan". Vaikka me ei tavallaan tunneta, niin mää uskon tuntevani sen verran, että vahvasti tiedän ettei teillä kasva sellainen kotona valmiiksi nitistetty lapsiparka. (jonka mää epäilen löytyvän monen koulukiusatun taustalta) Vaikka se puhetapa olisi erilainen niin olen sitä mieltä, että se ei haittaa :)

    VastaaPoista
  4. Mää ja miäs ollaan oltu piänenä ujoja ja hiljasia. Luulen, että jos olis sattunu osumaan sellaseen porukkaan, jossa olis ollu kiusaajia, niin kyllä meittiä oltais varmaan kiusattu. Kyllähän mulle joskus aina jottain naljailtiin, ja harmitti ku mittään en ikinä osannu takasin sannoo, ja miäski on jostain piänimuatosesta puhunu. Onneks kuitenka ei otettu ikinä mikskään silmätikuks. Musta tuntuu että muutuin reippaammaks yhtäkkiä sillon ko muutin pois Loimaalta. Nykyään sitä uskaltaa olla oma ittens ja avata suuns vaikka siältä ei mittään järkevää tuliskaan. Luulisin noista meijän mukuloista tulevan samanlaisia hissukoita ko itte piänenä oltiin. Mitenköhän ne pitäis kasvattaa, että niistä ei tulis riistaa kiusaajille? Ehkä sitä on turha murehtia, parhaamme me täsä kuitenki koko ajan yritettään. :-)

    VastaaPoista
  5. Mää itseäni jos ajattelen, niin olisi ollut kauheen tärkeetä, että jollekkin olisi voinut puhua. Mää V-V:lle aina hoen, että jos kokee joutuvansa kiusatuksi, niin siitä on puhuttava. Jos ei kotona niin sitten kenelle tahansa turvalliseksi kokemalle aikuiselle. Mää koin kouluvuodet ihan hirveen raskaana ja hirveetä oli työntää oma muksu kouluun. Kyllä siinä on jo iso apu selviytymiseen, että lapsella on kotona turvallinen ympäristö, jossa ei tarvitse pelätä ja jossa uskaltaa puhua. Mää itse ajattelen tuosta hissukkana olemisesta, että jos antaa sen lapsen olla rauhassa olla hissukka niin se lapsi kokee sen olevan ok. Ja sitten taas ei ole altis sille, että antaa muiden jyrätä ylitsensä. Mää yritän sanoa, että jos kotona opetetaan, että lapsessa on jotain vikaa, niin se on helppo uskoa myös ulkopuolisen suusta. Mää uskoisin, että tätä asiaa murehtii jokainen entinen koulukiusattu ja nykyinen vanhempi. Mää ajattelin, että hassua kuvitella, että sää olisit ujo ja hiljainen, vaikka itsestänikään blogin kautta ei varmaankaan välity piipittäjä-Kiki.
    Luotat vaan siihen, että lapset kertoo ongelmistaan. Kaikki menee kuitenkin todennäköisesti aivan mainiosti.

    VastaaPoista
  6. Puhut viisaita, ystäväni. Ko antaa mukuloitten olla rauhasa ujoja ja tekkee selväks että kaikesta voi puhua, ni eiköhän se siittä. :-)

    VastaaPoista